Pelasta aivot

Tässä kirjoituksessa tulee todennäköisesti olemaan hienoisia hehkutukseen viittaavia elementtejä, mutta en voi asialle mitään. Olemme nimittäin varanneet ja ostaneet sukelluskurssit. Minä ja Pinkki suoritamme PADI Open Water -peruskurssin, ja Tuomas Advanced Open Water -kurssin, eli sen jatkokurssin. Aloitamme 7.1.2012 Cairnsissa Pro Dive Cairns -sukelluskoulussa, jossa on ensin kaksi päivää teoriaa ja allasopetusta, minkä jälkeen lähdemme kolmen päivän reissulle Isolle Valliriutalle. Sukelluskortin suorittamiseen vaadittavat sukellukset tulevat valmiiksi jo toisena päivänä, mutta pakettiin kuuluu vielä nippu sukelluksia sertifioituna sukeltajana, mukaan lukien yösukellus. Asumme kaksi yötä veneessä, ja ainakaan mainospuheiden perusteella samassa paikassa ei sukelleta kahta kertaa. Koska Tuomas suorittaa jatkokurssia, hän tulee mukaan vasta venereissulle.

Ja perillä näyttää sitten tältä:

Koko setti maksaa noin 600 euroa, mutta tiedän jo nyt sen olevan ehdottomasti hintansa väärti. Jumalauta, minä suoritan sukelluskortin!

Näemmä sitä vanhetessaan tuppaa murehtimaan asioita enemmän kuin parikymppisenä. Tuossa joku viikko sitten oli vaihe, jolloin matkaoppaista jäivät mieleen vain varoitukset, nettisivuilta ainoastaan kauhutarinat. Minulla kävi jopa lyhyesti mielessä ajatus “kaikki olisi niin paljon helpompaa, jos en lähtisikään”. Vaihe meni kuitenkin ohi, kun jatkoin matkakohteisiin tutustumista ja kuvien katselua. Ajatuksiin alkoivat hahmottua jälleen ne matkailun hyvät puolet: elämykset, ihmiset ja uusiin kulttuureihin tutustuminen.

Totuus on, että matkalla voi tapahtua mitä tahansa. Ei sitä kuitenkaan tulisi koskaan lähtettyä minnekään, jos kaikkea mahdollista pelkäisi. Suurin osa ikävistä tilanteista on kuitenkin vältettävissä ihan maalaisjärjellä. Ei pidä kulkea yksin yöllä pimeitä kujia. Ei pidä kantaa aina mukanaan koko matkakassaa. Pitää pestä kädet usein ja käyttää Antibacia. Pitää olla kohtelias ja kunnioittaa muita. Saa hymyilläkin :) Ja vanhan kliseen mukaanhan suurin osa onnettomuuksista tapahtuu kotona.

Matkapelko on tälläkin kertaa voitettu ja jännittynyt odotus on vallannut mielen. Vielä pitäisi jaksaa tehdä neljä päivää töitäkin ennen reissua.

Matka kaukomaille vaatii jälleen rokotustilanteen päivittämisen. Tällä kertaa pääsin kuitenkin reilusti halvemmalla kuin pari vuotta sitten. Hepatiiteille minulla on edellisen rokotuskierroksen jäljiltä elinikäinen suoja ja japanin aivotulehdusta ei Etelä-Amerikassa esiinny.

Sen sijaan keltakuumeesta joutui keskustelemaan. Nykyään keltakuumerokote on kansainvälisten sopimusten mukaan ainoa rokote, jonka puuttumisen perusteella saa evätä henkilöltä maahanpääsyn. Monet Etelä-Amerikan valtiot vaativatkin rokotetodistuksen henkilöiltä, jotka saapuvat keltakuumeen esiintymisalueilta. Suunniteltu matkareittimme seurailee keltakuumeen esiintymisalueen eteläreunaa Perusta Boliviaan ja Argentiinaan. On kuitenkin täysin arvailun varassa, minkälaista ja kuinka tuoretta karttaa rajaviranomaiset rajanylityspisteissä katsovat, ja kuinka he “keltakuumeen esiintymisalueen” tulkitsevat. On helpompi hankkia todistus etukäteen Suomesta ja saada itse rokote turvallisesti kuin yrittää ongelmatilanteessa etsiä rokottavaa puoskaria piskuisessa rajakaupungissa Etelä-Amerikan valtiossa, jonka kieltä ei edes osaa. Lisäksi maksan rokotteesta mielummin suoraan Tampereen kaupungille kuin käytän dollareita rajaviranomaisten lahjomiseen. Olen kuitenkin lääkärin kanssa samaa mieltä siitä, että rokotteita ei pitäisi joutua ottamaan rajaviranomaisten mielivallan takia, vaan rokotuksen tulisi aina perustua lääketieteellisiin syihin. Jää nähtäväksi, millä tavalla keltakuumerokotteita käytännössä reitillämme valvotaan.

Keltakuumerokotteen lisäksi sain lavantautirokotteen ja jäykkäkouristus-kurkkumätä-tehosteen, sillä armeijastakin on näemmä jo 10 vuotta kulunut. Polio on nykyään kuulemma matkustusrokote, joka otetaan tarvittaessa ja riskiarvion perusteella, eli poliorokotteen ottamisesta ei enää tarvitse itse muistaa 10 vuoden välein huolehtia.

Malarian estolääkitystä ei lääkäri katsonut aiheelliseksi, ja samaa mieltä olen minäkin. Suunniteltu reittimme kulkee myös malarian esiintymisalueen eteläreunalla, eikä tarkoituksena ole tehdä mitään yön yli kestäviä vaellusretkiä viidakkoon. Todennäköisesti tulemme myös yöpymään pääasiassa ilmastoiduissa hotelleissa kaupungeissa, mikä sekin vähentää tartuntariskiä.

Koko rokoteoperaatio oli tällä kertaa hyvin helppo. Juttelin lääkärin kanssa ja sain reseptin lavantautirokotteeseen, jonka hain Erityisrokotteiden ja tartuntatautien valvontayksikön alakerrassa olevasta apteekista. Sitten takaisin ylös ja piikit käsivarsiin. Koko keikka jonotuksineen oli tunnissa ohi. Lavantautirokote maksoi 35,09 € ja keltakuumerokote- ja todistus 27,40 €.

Lisätietoja:

• Keltakuume, lavantauti, ja malaria Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilla.
• Matkailijan terveysopas 2009 (PDF, 5 MB)
• rokote.fi

Phnom Penh on Kambodžan pääkaupunki, miljoonakaupunki. Se on melko nopeasti kasvava ja kehittyvä, mutta sisältää myös historiaa ja nähtävyyksiä. Kuninkaallinen palatsi on ollut kuninkaan asuntona (melkein yhtäjaksoisesti) vuodesta 1866 lähtien, kun taas kansallismuseo ranskalaisten kolonialistien 1910-luvulla rakentama. Kaupungissa on myös maan synkästä historiasta muistuttavia kohteita, kuten Tuol Slengin kansanmurhamuseo, joka on entinen koulu, jossa punakhmerit kiduttivat vankejaan vuosina 1975-1979.

On hieman hämmentävää mennä maahan, joka vielä 30 vuotta sitten oli Pol Potin hirmuhallinnon alla. Viimeinen punakhmerien pesäke nujerrettiin vasta vuonna 1998. Kuinka 1,5 miljoonan ihmisen (1/5 maan väkiluvusta tuolloin) kuolema näkyy Kambodžassa nykyään, kun Suomessa 60 vuotta sitten käydyt sodat ovat täällä edelleen lähes tabu. Kulttuurishokin ainekset ainakin ovat kasassa, sillä minä en ole (Japania lukuun ottamatta) länsimaista vielä poistunut.

Eipä asia kyllä murehtimallakaan parane, ja muutenkin olen (tapojeni vastaisesti ;) hyvin optimistinen matkan suhteen. Erään sivuston mukaan Phnom Penhin kadut pitää ylittää “etsimällä aukko liikenteestä ja etenemällä varovaisesti”, mutta ihan samalla tavalla voisin jäädä auton alle kauppareissulla tuossa Hervannan ostoskeskuksen nurkalla.

Valuutat on vaihdettu, uudet sandaalit hankittu, rinkka koepakattu ja neljän päivän päästä ollaan jo Kambodžassa. Asiaankuuluvat Madventuresin jaksotkin katsoimme viime lauantaina, joten ei tässä hätää.

Lisätietoja:

• Cambodia Travel Guides
• Lonely Planet

YTHS:n rokotteisiin erikoistunut lääkäri lätkäisi minulle melkoisen setin lääkkeitä, kun kerroin matkakohteestani.

Japanin aivotulehdusta varten olin ottanut rokotteen jo Japaniin lähtiessäni, mutta rokote suojaa vain kolme vuotta, ja vaatii nyt tehosteen. 38,55 €

A- ja B-hepatiittia varten sain yhdistelmärokotteen, jonka kolmas annos tulee ottaa puolen vuoden kulttua ensimmäisestä. Toivottavasti se nyt sitten kuitenkin suojaa myös vajaavaisena kahden annoksen rokotteenakin… 129,36 €

Lavantautia vastaan sain heikennettyjä lavantautibakteereita sisältäviä enterokapseleita. 32,10 €

Jännin lääkkeistä on kuitenkin malarian estoon tarkoitettu Lariam, jonka tuoteselosteesta selviää mm. seuraavaa:

Seuraavia haittavaikutuksia voi esiintyä Lariamin käytön yhteydessä:

Psyykkiset häiriöt: Kiihtyneisyys, levottomuus, ahdistuneisuus, masentuneisuus, mielialan vaihtelut, paniikkihäiriökohtaukset, epänormaalit unet, sekavuus, hallusinaatiot, vihamielisyys, psykoottiset tai paranoidiset reaktiot, muistamattomuus. Itsemurha-ajatuksia on raportoitu harvoin, mutta niiden suhdetta lääkitykseen ei ole osoitettu.

Tuomas kertoi kuurin aikana nähneensä outoja unia, joten niitä ainakin voi odottaa. 39,54 €

Yhteensä kaikki lääkkeet maksoivat 239,55 euroa. Ei ole halpaa mennä halpaan maahan matkalle.

Lisätietoja:

• Levinneisyyskartat: Japanin aivotulehdus, malaria, hepatiitti A, hepatiitti B
• Matkailijan terveysopas 2007 (PDF)
• Malaria-tietopaketti (PDF)
• rokote.fi