Päivä 26: Iso Valliriutta
Toinen päivä olikin sitten neljän sukelluksen päivä myös meillä. Heti herätyksen jälkeen oli kolmas koulutussukellus, sitten aamiainen ja viimeinen koulutussukellus. Pintaan noustessamme olimme sertifioituja PADI Open Water -sukeltajia. Lounaan jälkeen liityimme muiden sertifioitujen sukeltajien joukkoon sukellusbriiffaukseen ja teimme ensimmäisen “fun diven”, eli sukelluksen ilman kouluttajaa, ihan vain keskenämme. Sukelsimme Tuomaksen ja Pinkin kanssa kolmestaan. Hieman kenties jännitti, mutta hyvin se meni.
Illalla oli jälleen yösukellus, johon mekin saimme osallistua. Tällä kertaa meillä oli jälleen ohjaaja mukana, ja reitti oli sama kuin edellisellä sukelluksellakin. Sukeltaminen pimeällä on aivan toisenlaista kuin päivällä. Kaikilla oli mukana tehokkaat taskulamput, joilla näki kyllä riittävän hyvin, valot näkyivät veneellekin asti. Valokeilojen ulkopuolella ei sitten juuri mitään nähnytkään, vaikka täysikuu helpottikin hieman tilannetta. Kaikilla oli tankkiin kiinnitettynä valotikku, jolla eri ryhmät ja sukellusparit tunnistettiin toisistaan.
Näimme sukelluksella riutan kolossa nukkuneen 150-vuotiaan merikilpikonnajättiläisen, jonka kilpi oli helposti pienen ruokapöydän kokoinen. Vaikuttava näky, vaikka sen kanssa ei uimaan nyt päässytkään. Palatessamme veneelle peitimme lamput ja odottelimme hetken, niin minua pidempi valkoevähai ilmestyi pimeydestä veneen valoihin. Se ui vieläpä meidän kanssa samalla syvyydellä, joten kohtaaminen oli kovin elokuvamainen. Ei se kovin lähelle kuitenkaan uskaltanut tulla.
Ilta oli jälleen vapaata seurustelua.
