Pelasta aivot

Eilen kävimme illalla vielä rantabaarissa parilla. Biljardia oli tarkoitus mennä pelaamaan, mutta pöytä oli varattu, joten odotellessa piti juoda parit drinkit. Kaikki hyvät drinkit (caipirinha, daiquiri, mojito, cuba libre) maksoivat noin 2,5 euroa ja ne oli oikeasti käsin tehty tuoreista aineksista. Kun vielä asiakkaat saivat valita baarissa soitettavaa musiikkia ja me saimme laittaa Raappanaa soimaan, oli elämä taas hetken aikaa täydellistä. Pelaamaankin päästiin, tällä kertaa epätasainen ja kalteva pöytä suosi minua. Älkääkä muuten hämmästelkö, jos Phu Quocin Lunar-nimissessä rantabaarissa soi joskus Madventuresin tunnari ;)

Tänään herättiin taas aamupalalle, jonka jälkeen pakattiin ja lähdettiin postittamaan kortteja. Törmäsimme postissa vielä viimeisen kerran ranskalaispariskuntaan, he olivat saanet laivaliput 2. päivälle helmikuuta, lennoilla ei olisi ollut tilaa ennen 6. päivää. Heidän suunniteltu Mekongin jokisuiston reissu taitaa jäädä nyt pois, mutta eivät he kovin pahoillaan asiasta tuntuneet olevan.

Sitten vielä satunnaista odottelua hetki, ennen kuin siirryimme taksilla satamaan ja Superdong-laivaan. Tällä kertaa meille tarjoiltiin vietnaminkielistä komediaa koko matkan ajan. Minä kuitenkin torkuin ja kuuntelin musiikkia suurimman osan matkasta.

Salakuljetuskaupunki Rach Giassa ostimme kyydit menomatkalla tapaamaltamme tyypiltä skoottereilla hotellille. Kummallakin oli oma kuski, rinkat olivat kuskin jalkojen välissä. Kyydit maksoivat 50 000 dongia (~2 euroa) ja tämä tyylikäs ja siisti hotellihuone Kim Co -hotellissa 250 000 dongia (~10 euroa). Jätimme rinkat huoneeseen, kävimme syömässä ja pienellä kierroksella kaupungilla, mutta ei täällä kaupungissa kyllä ole oikein mitään nähtävää. Tyypillinen pieni vietnamilainen kaupunki. Ei täällä ehkä paljoa länsimaalaisia käy, sen verran pitkiä katseita välillä saimme. Ja lapset tottakai huutelivat hellouta.

Hotellin lähistöltä ei meinannut löytää olutta, mutta onneksi Tuomaksen tarkka vainu ohjasi meidät viinakaupalle. Otin maistiaisiksi myös Wine coolerin, viinistä tehdyn kuplivan drinkin (Bacardi Breezer ja Vodka Mixer -tyyppisen juoman), jossa on etiketin mukaan 5-7 tilavuusprosenttia alkoholia. Maistuu lähinnä mehulta. Iltapalaksi ostimme jonkinlaiset suolaiset leivonnaiset ja Tuomas kokeili myös kiinalaistyyppistä bánh bao -leivonnaista, jossa ei kyllä ollut sisällä lihaa ja kananmunaa, vaan ilmeisesti jotain makeaa papuhilloa.

Eipä tässä tällä kertaa oikein kummempaa raportoitavaa ole, tylsänpuoleista on tämmöinen hidas siirtyminen paikasta toiseen.