Viimeiset kuvat

Noniin. Kaikki 813 kelvollista kuvaa on nyt julkaistu (linkit yksittäisiin kuvagallerioihin on lueteltu myös Pictures-sivulla).

Reilu kolme kuukautta siinä sitten menikin. Liian kauan. Kuvien määrästä ja laadustakin jo huomaa, että Singaporessa ei enää oikein jaksanut kuvata. Angkorissa taas kuvia tuli otettua kovalla innolla, ei niinkään taidolla. Matkan varrella sitä kuitenkin vähitellen oppi luottamaan itseensä kuvaajana, eikä jokaisesta kohteesta enää välttämättä tarvinnut ottaa 2-4 kuvaa ja vain toivoa, että joku niistä olisi onnistunut. Kaikkiaan sanoisin, että olen kyllä ihan kelvollinen aurinkoisen kelin turistikuvaaja, mutta kaikki muut tilanteet tuottavatkin sitten jo vaikeuksia. No, eipä tuolla kamerallakaan kyllä pimeässä kuvia oteta. Otan mielelläni vastaan lahjoituksia kunnon kameraa varten ;)

Videoitakin tuli kuvattua muutamia, ja niitäkin laitan ainakin pari jossain vaiheessa YouTube-profiiliini. Niistä en kyllä sitten enää erikseen ilmoittele. Osaako kukaan kertoa hyvää ja ilmaista videoeditoria?

Tämä blogi varmaan hiljenee nyt tähän. Seuraavien reissujen blogeista ei ole vielä tietoa… Tuomas onkin jo käynyt parilla reissulla tässä välissä, minulla seuraava matka on heinäkuun lomareissu Itämeren ympäri. Kiitos mielenkiinnostanne :)

Ensimmäiset kuvat

Paluu arkeen ei ole ollut niitä helpoimpia. Reissun jälkeen puski masennusta ja vitutusta, eikä mitään ole oikein saanut aikaiseksi. Siispä kuvienkin julkaisu on viivästynyt, mutta nyt ensimmäiset kuvat ovat viimein netissäkin asti.

Kerään linkit kuvagallerioihin Pictures-sivulle, joka löytyy blogin etusivultakin, oikeasta ylänurkasta. En aio enää erikseen ilmoitella uusista lisäyksistä, joten teidän täytyy käydä silloin tällöin tarkistamassa tilanne. Toinen vaihtoehto on tilata kuvagallerian RSS-virta. Yritän saada kuvat jakoon mahdollisimman pian, mutta en lupaa mitään aikataulua.

Päivä 33: Singapore – Suomi

Ei sitä suotta Singapore Airlinesia kehuta. Palvelu oli hyvää, lentoemot nättejä ja ruokakin maukasta. Minä vain en oikein osaa istualtaan nukkua, joten unet jäivät vähäisiksi. Lento Pekingiin lähti klo 1:15 ja kesti kuusi tuntia. Saimme lähetettyä rinkat suoraan Helsinkiin.

Pekingin lentoasema oli aivan järkyttävän kylmä. Ulkona oli pakkasta ja silti ilmastointi oli täysillä. Kauppojen myyjillä oli villakangastakit uniformuina. En ymmärrä, eivätkö muka suunnittelijat todella ole ottaneet huomioon sitä, että Pekingissä on talvisin pakkasta, vai eikö joku vain osaa…

Neljä tuntia vaihtoaikaa sujuivat melko verkkaisesti. Meidän ei kuitenkaan onneksi tarvinnut mennä normaalien maahantulorutiinien läpi, vaan pääsimme lennonvaihtopotilaina hieman helpommalla. Sekin tosin taisi olla vain sen ansiota, että Air China (jonka tiskillä teimme check-inin jatkolennolle) on yhteistyössä Finnairin kanssa. Saimme jopa leimat passiin.

Lento Helsinkiin oli 8,5 tunnin lennoksi hämmentävän pitkä. Onneksi kaikilla matkustajilla oli oma edessä olleen istuimen selkänojassa näyttö, josta pystyi vapaasti mm. katsomaan elokuvia ja sarjoja. Pienet tirsatkin onnistuin välillä ottamaan, kun levittäydyin kahdelle istuimelle.

Helsingin keli oli Pekingiin (Pekingin lentokenttään) nähden huomattavan kirkas ja selkeä, vaikka lämpötilat olivat samat -7 astetta molemmissa. Oli se silti outoa käsitellä euroja ja maksaa paikallisbussista 4 euroa.

Heitimme rinkat Tuomaksen kämpille, laitoimme saunan päälle ja lähdimme ostamaan saunajuomia ja kebabia. Jos sain sandaaleissa ja ilman päällystakkia pakkasessa kävellessäni outoja katseita, en sitä ainakaan itse huomannut. Sauna teki hyvää, vaikka puhtaita vaatteita ei enää ollutkaan. Tuomaksen matkustamiset olivat ohitse, mutta minä jouduin vielä ottamaan bussin rautatieasemalle, junan Tampereelle ja taksin kotiin. Nyt meinaa vähän puskea matkanjälkeistä masennusta.

Ei tämä blogi kuitenkaan tähän kuole, vaikka reissu onkin jo ohi. Tulen lisäämään lähiaikoina nettiin ainakin kuvia, tilastoja ja jonkinlaisia matkaoppaita/tiivistelmiä meidän reissuista kussakin maassa. Nyt voisi yrittää ehkä untakin.

Päivä 32: Singapore

Check out oli klo 11, mutta heräsimme kuitenkin sen verran aikaisin, että ehdimme myös syödä aamupalaa hostellilla. Saimme jättää laukut hostelliin päiväksi.

Otimme turistikartan ohjeiden mukaan suunnan kohti Singaporen eläintarhaa. Olimme etukäteen kuulleet siitä paljon hyvää. Minä en ole ennen oikeassa eläintarhassa käynytkään, en edes Korkeasaaressa (ainakaan niin, että muistaisin). Tuomas niitä sen sijaan on jonkin verran kiertänyt, ja kommentoi, että kovasti paljon parempi paikka se oli kuin eläintarhat keskimäärin.

Alue oli laaja ja eri eläinlajeja oli useita. Minä en ollut ennen sarvikuonoja, kirahveja, leijonia tai lumitiikeriä nähnytkään, puhumattakan lukuisista apinalajeista tai matelijoista. Eläimet näyttivät elävän melko luonnollisissa olosuhteissa, eikä pakkoliikkeisiä mökkihöperöitä näkynyt kuin yksi.

Yleisö oli aina samalla tasalla eläinten kanssa, eli kissaeläimet eivät olleet syvissä kuopissa ja apinat jossain puiden latvoissa. Eläinten asumukset oli rakennettu tiiviisti siinä mielessä, että “tyhjää” kävelyä ei juurikaan tullut, vaan koko ajan oli jotain nähtävää. Alueella kiersi myös meidän lippuihin sisältynyt bussi, jota emme kuitenkaan käyttäneet ennen kuin alkoi satamaan.

Sadetta kesti reilun tunnin, eikä se muuten olisi haitannut, mutta eläinten kuvaamista se vaikeutti. Lisäksi jotkin eläimet siirrettiin sateelta suojaan, eikä niitä nähnyt ollenkaan. Onneksi tämä koski vain harvoja lajeja.

Yleisöä oli ollut koko päivänä hyvin vähän, ja sateen jälkeen sitä oli vielä vähemmän. Eläintarhan putiikit menivät kiinni kuudelta, mutta olimmekin siihen mennessä sopivasti kiertäneet koko paikan. Otimme bussin ja metron takaisin Little Indiaan ja kävimme syömässä kasvishampurilaisateriat intialaisessa pikaruokapaikassa.

Hostellissa saimme vielä käydä suihkussa, eikä henkilökunta suostunut edes ottamaan rahaa pyyhkeiden käytöstä, joten lennoilla ei tarvitse haista aivan hirveältä. Tulimme taksilla lentokentälle ja kirjasimme rinkat suoraan Helsinkiin asti. Nyt alkaa reissun epämiellyttävin osuus, paluumatka arkeen.

Päivä 31: Singapore

Heräsimme riittävän aikaisin ehtiäksemme hostellin aamupalalle. Meille oli suositeltu jotain Singaporen saarta (nimi  on jo unohtunut) sen kauniiden maisemien takia, mutta pyöräretki ahdistavassa paahteessa ei tuntunut oikein houkuttelevalta ajatukselta. Muutenkaan ei oikein jaksanut taas hirveästi suunnitella menoja, joten otimme vain metron suuntaan, jossa muistelimme jossain vaiheessa elokuvateatterin nähneemme.

Elokuvateatteria ei löytynyt, mutta sen sijaan ymmärsimme vihdoin Singaporen syvimmän olemuksen. Se on ostoskeskus. Täällä on mielettömän suuria ostoskeskuksia aivan järjettömiä määriä. Jotkut ovat erikoistuneet johonkin tuotetyyppiin, kuten elektroniikkaan, ja jokaisesta löytyy joko McDonald’s, KFC tai Subway, tai ne kaikki. Lisäksi niissä on yleensä jonkinlainen food court, mutta ainakin se yksi, missä yritimme käydä, oli ahdistavan täynnä ihmisiä, joten valitsimme vähemmän rasittavan vaihtoehdon, Subwayn.

Tapoimme aikaa erinäisissä ostoskeskuksissa (ilmastointi oli iso plussa, mutta me emme juuri shoppailusta noin muuten välitä) siihen asti, että Toni vapautui päivän askareistaan liittymään seuraamme. Kävimme päivän isoimman ostoskeskuksen elokuvateatterissa katsomassa Slumdog Millionairen, josta en ollut ennen kuullutkaan. Hyvä elokuva, ja sopi hyvin jopa tähän Kaakkois-Aasian reissuunkin, vaikka Intiassa emme käyneetkään. Täällä Singaporessa sentään on aika paljon intialaisia.

Elokuvan jälkeen kävimme Tonin kanssa “käänteinen benji-hyppy” -laitteessa, joka oli kyllä hintansa (opiskelijoilta 15 euroa) väärti. Adrenaliini virtasi hyvin vielä jonkin aikaa laitteen jälkeenkin. Tuomas sai suorituksen videolle, joten liikkuvaa kuvaakin tulee sitten myöhemmin.

Kävimme vielä syömässä Chinatownissa ennen kuin piti taas ehtiä illan viimesiin metroihin.

Päivä 30: Singapore

Ylös taisi päästä joskus kahdentoista jälkeen. Kävimme jälleen syömässä intialaista ja mietimme sitten, mitä tehdä vajaalla päivällä. Singaporen eläintarhassa olisi aikomus käydä, mutta sinne ei oikein huvita mennä näin viikonloppuna, joten taidamme varata maanantain sille.

Kävelimme Little Indian läpi metrolle ja kuljimme pari asemanväliä etelään. Määränpäänä oli Orchard Road, jonka varrella on kaikki Singaporen kalleimmat ostoskeskukset. Seutua oli eilen suositeltu meille, kuulemma siitä saisi hyvän kuvan siitä, minkälaisiksi paikalliset pytinkinsä haluavat.

Dhoby Ghautin metroasemalla tuli kuitenkin vastaan pelihalli, joten pakkohan se oli mennä sinne tuhlaamaan muutama dollari ammuntapeleihin ja DDR:ään. Pelihallissa piti ostaa kortti, jolle ladattiin rahaa. Korttia vilautettiin sitten pelien edessä olleessa lukijassa, joka vähensi kortin saldoa ja lisäsi koneeseen kreditin. Singaporelaisen metrokortin (ja Tampereen bussikortin) kaltainen systeemi siis. Kortin ostohintaa (2 S$) ei saanut käytön jälkeen takaisin, mutta siellä oli vielä 50 senttiä rahaa, joten annoin sen satunnaiselle teinille pelihallissa.

Orchard Roadin tuntumassa on myös Singaporen kansallismuseo, jonne ehdimme puoli viiden aikoihin. Opiskelijakorttini kelpasi tiskillä, joten sain opiskelijalipun viidellä dollarilla, Tuomas joutui maksamaan täydet 10 dollaria.

Meille annettiin kannettavat laitteet, joilla pystyi kuuntelemaan ja lukemaan tekstejä eri huoneissa ja näyttelyesineiden kohdalla. Museon päänäyttely kertoi ihan mielenkiintoisesti Singaporen historiasta, kuunneltavaa vain oli hieman liikaa. Lukien olisi voinut helpommin skippailla tylsät kohdat yli, mutta puhetta ei voinut kelata. Kaikeen lisäksi kyseinen näyttely meni kiinni kuudelta, joten emme ehtineet kiertää kuin ehkä kolmasosan koko näyttelystä.

Museossa oli lisäksi vielä joitankin Singaporen historiaan ja tiettyihin aihealueisiin liittyviä osioita, kuten singaporelaisesta elokuvasta kertonut, valitettavan pieni näyttely ja meille lähes yhdentekevä singaporelaisten naisten muodin muutoksista kertonut näyttely. Jätimme tarkoituksella singaporen ruokahistorian osion viimeiseksi, sillä syömäänhän sitä piti sen jälkeen jo lähteä.

Yritimme etsiä ruokapaikkaa Orchard Roadin varrelta, mutta ei siellä näkynyt kuin Starbuckseja. Valitsimme varman vaihtoehdon ja suuntasimme takaisin Little Indiaan. Metroaseman edestä lähti sattumalta ilmainen bussikyyti sinne, joten meidän ei tarvinnut tällä kertaa edes maksaa matkasta. Eipä metro täällä kyllä kallis olekaan, ja hintakin perustuu fiksusti kuljettuun matkaan, eikä kiinteisiin taksoihin. Korttia vilautetaan lukijalle metroon mentäessä ja uudelleen sieltä poistuttaessa, jolloin kuljetun matkan mukainen summa vähennetään kortilta.

Kävimme syömässä (yllätys, yllätys, intialaista) ja talsimme jälleen Little Indian läpi hostellille. Loppuilta onkin mennyt mukavasti netissä. Elokuvissakin harkitsimme käyvämme, mutta sitä varten olisi pitänyt matkustaa jonnekin, emmekä varmaankaan olisi ehtineet enää takaisin metrolla elokuvan jälkeen.

Päivä 29: Singapore

Herätys oli yhdeltätoista, sillä kahteentoista mennessä piti joko kirjautua ulos tai ilmoittaa vielä lisäöistä täällä hostellissa. Ihan hyvä paikka tämä on, joten emme nähneet syytä lähteä etsimään toistakaan paikkaa.

Liikkeelle lähteminen sujui hitaasti, mutta hyvissä voimissa kuitenkin. Kävimme syömässä intialaista, josta ei tällä seudulla ainakaan ole pulaa, sillä hostelli on Singaporen Little Indian laitamilla. Sitten ostimme ladattavat matkakortit, jotka kelpaavat sekä metrossa että busseissa ja suuntasimme kohti saaren länsireunaa ja Nanyang Technological Universityä, jossa Toni on vaihdossa. Hän on myös kertonut kampuksesta blogissaan ja otatnut paljon parempia kuvia kuin mihin minä pystyn, joten teidän kannattaa lukea kuvaus ja katsoa kuvat sieltä. On joka tapauksessa melko erilaista menoa ja maisemaa kuin Suomessa.

Kävimme jollain TCP/IP-tekniikkaan liittyvällä luennolla, joka oli minulle ihan mielenkiintoinen, sillä se oli uutta asiaa, mutta kuitenkin sellaista, jonka tajusin. Nämä verkkogurut taisivat hieman pitkästyä. Söimme välipalaa koulun ruokalassa ja kävimme Tonin kämpillä, jossa tapasimme myös Tonin kiinalaisen kämppiksen (nimi ei taas tarttunut mieleen) ja heidän seinänaapurinsa, saksalaisen Alexin.

Viidestään lähdimme Tonin kämppiksen opastamana keskustaan syömään illallista, singaporelaista erikoisuutta, Chicken Ricea, eli kanaa ja riisiä. Kuulemma televisiossa on ollut ihan dokumentti miehestä, joka ei muuta syökään kuin riisikanaa, mutta minusta se oli vain harvinaisen mauton ruoka. Kunkin ravintolan oma kastike kuulemma antaa ruoalle hyvinkin erilaisia makuja, mutta mielummin minä täällä maistelen vaikka intialaisia ruokia, kun niitäkin on joka paikassa tarjolla.

Jatkoimme kierrosta Singapore-joen tuntumassa ja kävimme myös juomassa oluet. Puolen litran olut maksoi S$14,99 (Singaporen dollareita) + 7 % veroja päälle, eli melkein kahdeksan euroa. Olut oli sentään kyseisen ravintolan itse panemaa, mutta kuulemma tuo on aika tavallinen hinta ei-Tiger-oluesta täällä päin. No, nyt on sitten sentään tullut juotua olut jokaisessa maassa.

Ehdimme juuri ja juuri viimeiseen metroon (metro lopettaa liikennöinnin ennen kahtatoista) ja palasimme hostellille. Minun on ihan mahdotonta liikkua tässä kuumuudessa ulkona hikoilematta, joten suihku oli todellakin paikallaan.

Huomenna ei ole aikomus herätä ainakaan kellonsoittoon.

Päivä 28: Kuala Lumpur – Singapore

Heräsimme kymmenen jälkeen, pakkasimme ja söimme GH:n paahtoleivät. Kirjauduimme ulos ja otimme taksin bussiterminaaliin. Olimme perillä kahdentoista jälkeen, joten bussin lähtöön oli vielä yli tunti aikaa.

Lähellä puoli kahta aloin ihmettelemään, kun meitä ei kutsuttukaan bussille, kuten lipunmyyntitiskillä oli sanottu, joten kävin kysymässä asiasta. Meidän bussi oli kuulemma hajonnut, eikä se lähtisi lainkaan. Meidän piti käydä vaihtamassa liput toiseen bussiin.

Korvaava bussi oli klo 14 lähtevä tavallinen bussi, mutta saimme sentään lippujen hinnan erotukset takaisin. Kun sitten ennen kahta menin meidän uudelle bussille selvisikin, että siinä oli enää vain yksi paikka vapaana, joten emme olisi molemmat mahtuneet kyytiin. Meidät opastettiin jälleen seuraavaan bussiin, joka tuli vartin päästä laiturille. Sen piti lähteä klo 14:30, mutta se lähti oikeasti vasta viittä vaille kolme.

Muutenkin moinen säätäminen aiheutti jo tarpeeksi suurta ärsytystä, mutta kaiken huipuksi Tuomakselle alkoi kehittyä kuumetta. Hänen olo oli ollut huono aamuisin ja iltaisin jo useana päivänä, mutta se oli aina parantunut päiväksi. Nyt ei niin käynyt, vaan kuume lähti nousemaan tasaisesti. Meidän alkuperäisen lähtöajan tienoilla kuumetta oli hieman yli 37, bussissa yli 38 ja perillä Singaporessa jo yli 39.

Onneksi bussimatka oli melko joutuisa, ja kulki isoilla ja hyväkuntoisilla teillä. Malesian ja Singaporen maahanmuuttoselvityksetkin sujuivat ripeästi, sillä bussin myöhäisestä lähtöajasta johtuen muita busseja ei ollut enää yhtä paljon liikkeellä kuin mitä päivemmällä olisi ollut. Singaporeen päästäkseen piti kuitenkin kantaa rinkat itse ja hymyillä iloisesti.

Bussi jätti meidät Parkroyal-hotellille ja Singaporessa vaihdossa olevan Tonin ohjeistamana otimme taksin National University Hospital -sairaalalle, jonne vaihtareiden oli neuvottu hätätilanteessa menemään. Hän tuli myös päivystykseen meitä vastaan.

Tuomas otettiin korkean kuumeen takia ohi jonojen eristykseen sisälle samalla, kun minä toimin hänen sijaisenaan ja kirjauduin varsinaisesti sairaalaan. Kuulemma Tuomas oli viety tiputukseen ja hänelle oli annettu nippu lääkkeitä, jotka paransivatkin hänen oloaan niin, että hän kolmen ja puolen tunnin päästä pääsi viimein uloskin. Ei ollut malariaa.

Sairaalassa oli meneillään remontti, jonka takia koko päivystyksen vastaanottotiskit, odotussali ja vessat oli siirretty ulos, mikä toimii tietysti täällä ilmastossa hieman paremmin kuin Suomen pakkasissa. Vessat olivat luksusluokan bajamajoja (juokseva vesi, tuuletin ja kukkia nurkassa), joita jää kyllä Suomen festareille kaipaamaan. Pihalla oli myös liikkuva röntgen läpivalaisua tarvitseville.

Kun Tuomas oli päästetty ulos, hän kävi vielä noutamassa sairaalan apteekista ison säkin lääkkeitä mukaan. Mukaan tuli myös kirjekuori, jossa oli ohjeita ja tietoa, jos hänen pitäisi vielä palata sairaalaan. Otimme taksin Tonin suosittelemalle GH:lle, joka oli kuitenkin täynnä. Onneksi oli myös varasuositus, joten pääsimme Empire-nimiseen hostelliin, jota ei kyllä ulko-oven perusteella osaisi hostelliksi sanoa. Sisällä on kuitenkin joukko pieniä, joskin ihan siistejä huoneita, suihkut, oleskelutila ja muut mukavuudet netti mukaan lukien, joten eiköhän täällä pärjää ne neljä yötä, mitä Singaporessa ollaan.

Kun olimme kirjautuneet sisään ja etsineet ruokaakin, oli kello jo kolme, eikä enää jaksanut oikein blogata. Mutta nyt Tuomaksenkin olo on siis jo parempi, eikä tässä mitään hätää ole. Tänään voisi ehkä käydä Tonin kampuksella pyörähtämässä ainakin. Pyykkiäkin pitäisi pestä.

Päivä 27: Kuala Lumpur

Herätyksen jälkeen söimme tarjoushintaiset paahtoleivät ja banaanit guest housella aamupalaksi ja juttelimme hetken talon henkilökunnan kanssa. Kun kerroimme, että Suomessa on kesällä yhden kuukauden aurinko koko ajan näkyvissä ja talvella se on kuukauden piilossa, kirkastui guest housen omistajan ilme ja hän sanoi “Ai siksi suomalaiset ovat niin rikkaita! Kun talvella on koko ajan pimeää, ei syödä lounasta ja kun kesällä on koko ajan valoisaa, ei syödä illallista, niin siinähän säästää yhden kuukauden ruokakulut vuodessa!”

Kävelimme guest houselta Petronas-torneille, jossa olimme yhdeltätoista. Saimme sisäänpääsyliput klo 14:15 erään, joten meillä oli kolme tuntia aikaa käydä KL Towerilla. Kävelimme sinne hienoista kirtotietä, ja kun ilmaista bussikyytiä mäen päälle tornin juurelle olisi pitänyt odottaa vartti, kävelimme vielä mäenkin ylös. Ilma ei tosiaan ollut aivan yhtä kostea kuin eilen illalla, mutta voi hyvänen aika sitä hien määrää. Olo oli vähän kuin Japanissa aikoinaan, 500 metrin välein sai ostaa puolen litran juoman, eikä silti tarvinnut käydä missään vaiheessa vessassa.

Liput näköalatasanteelle maksoivat 38 ringgitiä. Näköalatasanne oli 276 metrin korkeudessa, joten yksittäiset ihmiset sentään vielä maasta erotti. Näkymät olivat kauniit ja tornista näki joka puolelle, mutta valitettavasti sää oli hieman utuinen, joten horisonttiin asti ei nähnyt. Siellä täällä oli kaupungin laidan takana kuitenkin vuoriakin. Kierrokseen kuului myös kannettavalla laitteella kunneltava selostus eri suunnissa näkyvistä kohteista, mutta minä en sitä jaksanut kuunnella, vaan yritin keskittyä kuvien ottamiseen. Tuomaksen mukaan selostus oli kuitenkin ihan hyvä ja mukavan lyhyt aina suuntaansa. Tornin huipulla olisi ollut myös Näsinneulan tapaan pyörivä ravintola, mutta emme siellä käyneet.

Näköalatasanteen hintaan sisältyi myös F1-simulaattori, joka oli kuitenkin juuri huoltotauolla, kun me sitä olisimme kokeilleet (olisin muutenkin kyllä ollut liian pitkä siihen), aneeminen Winter Park, jossa oli vain parikymmentä lumiukkoa ja muuta muka talvista hahmoa rivissä, ja kiinni ollut köysirata. Sentään “eläinpuisto-osio” oli ihan mielenkiintoinen, mutta sekin meidän piti kiertää hieman kiireellä läpi, sillä kahdeksi piti kävellä takaisin Petronas-torneille. Terraarioissa oli paljon erilaisia käärmeitä, joitakin hämähäkkejä ja liskoja, lintuja ja apinoita.

Petronas-torneja yhdistävälle kävelysillalle on vapaapääsy, mutta lippuja täytyy tosiaan jonottaa etukäteen. Kierrokseen kuuluu 7 minuutin “kolmiulotteinen” mainosfilmi ja kymmenisen minuuttia hengailua itse sillalla. Suurin osa ajasta meni hissijonossa odottaessa, mutta sentään homma oli niin hyvin organisoitu, että sitä tiesi, milloin ylös tulisi pääsemään.

Kävelysilta oli matalammalla kuin KL-torni ja näkymää rajoittivat muutenkin sillan molemmissa päissä olleet rakennukset, mutta kyllä se reissu silti ihan hintansa väärti oli. Joitakin turistikuvia sentään sai otettua. Turistipaketin jälkeen kävimme tornien juurella olevassa ostoskeskuksessa. Minä kuolasin sarjakuva- ja mangahyllyjä Kinokuniyassa ja söimme Chili’s-ravintolassa hyvät hampurilaiset. Kahvit joimme jälleen kortteja kirjoitellen.

Täysillä vatsoilla ja kofeiinin piristäminä jaksoimme lähteä selvittämään bussikyytiä Singaporeen. Siirryimme parin eri junalinjan avulla Plaza Rakyat -asemalle, KL:n pitkän matkan bussien ternimaalin viereen. Terminaalissa on kymmeniä ja taas kymmeniä pieniä kojuja, jotka kaikki myyvät pitkän matkan lippuja eri kohteisiin, myös Singaporeen. Saman bussifirmankin kojuja saattoi olla useita melko lähekkäin. Singaporeen pääseminen ei siis ainakaan olisi ongelma.

Muutamien hintatiedustelujen jälkeen oli selvää, että kaikilla firmoilla on suurin piirtein samat taksat: 40 ringgitiä normalilla bussilla ja 70 ringgitiä kaksikerroksisella bussilla, jossa on isommat ja tilavammat penkit. Päätimme viimeisen siirtymisen kunniaksi “törsätä” ja ostimme paremmat paikat bussiyhtiöltä, jolla oli koju rauhallisella Plaza Rakyat -asemalla, riittävän kaukana bussiterminaalin hälinästä ja muiden kojujen sisäänheittäjistä. Bussimme lähtee huomenna klo 13:30 ja matkan pitäisi kestää viitisen tuntia.

Kuljimme junilla takaisin GH:lle ja kävimme suihkussa. Nyt huoneen ilmastointi (säädetty mukavan viileään 24 asteeseen) alkaa olla tehnyt tehtävänsä ja jaksamme varmaan käydä vielä syömässäkin tänään. Vettä pitää ainakin käydä ostamassa, joten ulos pitää vielä mennä…

Päivä 26: Bangkok – Kuala Lumpur

Herätys oli kahdeksalta, sillä kyyti lentokentälle lähti kymmeneltä. Lento lähti vasta klo 13:40, mutta kentällä suositeltiin oltavan kahta tuntia aikaisemmin. Matkaan lentokentälle kului normaalisti tunti, mutta hyvä oli varata vielä vähän ruuhkalisää, Bangkokin liikenteen  sujuvuudesta kun ei koskaan voinut olla varma.

Noin tunti siihen vajaan 30 kilometrin matkaan sitten menikin. Lentokentällä oli hyvin aikaa juoda kahvit ja levyttää/lukea kirjaa lähtöaulassa. Kaksituntinen lento oli rutiinia. Kolmas tunti matka-aikaan tuli aikavyöhykkeeltä seuraavalle siirryttäessä.

Air Asia on Aasiassa toimiva halpalentoyhtiö, jonka lennoilla ei tarjoilla mitään (mutta myydään toki) ja joka käyttää halvempia lentokenttiä. Siispä Kuala Lumpuriinkin laskeuduttiin erityisesti halpalentoyhtiöille rakennettuun LCCT-terminaaliin, josta piti ottaa bussikyyti KLIA-terminaaliin ja KLIA Ekspres -junaan keskustaan. Bussikyyti olisi kai maksanut 1,50 ringgitiä, mutta me emme sitä maksaneet, kun sitä ei suoraan meiltä kysytty (rahastaja ei päässyt täydessä bussissa tarpeeksi lähelle). KLIA-terminaalissa ehdimme juuri sopivasti keskustaan suunnanneeseen junaan, ja luulimme jo selvinneemme siitäkin maksutta, mutta valitettavasti keskustassa raidealueelta ei päässyt pois kuin automaattiporttien läpi, joihin piti ostaa lippu automaatista. Lentokentällä oli paistanut vielä polttava aurinko (koneen laskeutuessa oli 31 astetta lämmintä), mutta keskustassa oli sade juuri päättynyt.

KL Sentral -rautatieasemalla tutkailimme mahdollisia junavaihtoehtoja Singaporeen, mutta koska matka olisi junalla kestänyt 2-3 tuntia kauemmin kuin bussilla, totesimme, että jääköön sitten junassa matkustaminen kokonaan tältä reissulta. Singaporeen kulkee useita hyvälaatuisia busseja, eivätkä ne edes maksa kovinkaan hirveästi. Bussilippujen hankkimisen jätimme kuitenkin huomiselle.

Siirryimme KL Sentral -asemalta kadun yli monorail-asemalle ja otimme junan kohti suunniteltua majapaikkaa. Junassa oli kuitenkin muitakin matkalaisia, jotka opastivat meidät aivan aseman vieressä olleeseen pieneen guest houseen. Siellä oli tilaa ainoastaan yhteismajoituksessa, mutta avulias manageri soitti toiseen guest houseen, jonne meitä tultiin hetken kulttua opastamaan. Tiara Guest Housen huone maksoi 85 ringgitiä yöltä, kun Lonely Planetin oppaan mukaan lähistöltä olisi voinut saada vastaavan huoneen 55 ringgitillä. Oppaan hintatiedot ovat kuitenkin olleet tähänkin asti jo vanhentuneita (hinnat ovat kaikkialla nousseet), joten emme todenneet mahdollista pienoista säästöä hinnassa hikisen kävelyn ja oikean paikan etsimisen arvoiseksi.

Kirjauduimme huoneeseen ja kävimme suihkussa. Toinen kerroksen suihkuista on ulkosalla siten, että seinän ja katon virkaa toimittavan läpän välistä näkee Menara Kuala Lumpurin, toisen Kuala Lumpurin korkeista nähtävyyksistä. Kuala Lumpurin tunnetuin nähtävyys, Petronas Twin Towers on sekin vartin kävelymatkan päässä.

Tuomas jäi lepäämään, kun minä yritin käydä ottamassa kuvia torneista. En kuitenkaan jaksanut kävellä ihan torneille asti, sillä ilma oli todella tuskaisen painostavan kuuma ja kostea. Kävin juomassa virvoitusjuoman 24 tuntia vuorokaudessa auki olevassa ravintolassa, jossa (ilmeisesti pakistanilainen) herrasmies totesi tämän päivän olleen poikkeuksellisenkin painostava. Huomenna sään pitäisi olla siedettävämpi, vaikka junassa näkemässäni säätiedoituksessa taidettiinkin luvata huomisellekin 34 astetta ja ukkosta. Taidamme yrittää päästä katsomaan maisemia KL Toweriin Petronas Towersin sijasta, sillä jälkimmäiseen pitäisi mennä jo kahdeksaksi jonottamaan lippuja. Ylihuomenna voisi suunnata jo Singaporeen.