Päivät 30–31: Cairns – Suomi
Kävimme syömässä hotellin surkean aamupalan ja kirjauduimme ulos hotellista. Otimme taksin lentokentälle ja paluumatka alkoi. Menolennolla olimme ihmetelleet, miksi halpalentoyhtiö JetStarin lennolla saimme ruokaa, vaikka matkasuunnitelmassammekin lukee “no meal”, mutta paluumatkalla asia viimein selvisi. Koska olimme ostaneet matkan kokonaisuutena ulkopuolisesta palvelusta, oli palvelu itse lisännyt lennolle sapuskatkin. Emme pahemmin laittaneet vastaan. Itse lento oli aika tylsä, katsoin pari leffaa omalta läppäriltä, sillä viihdejärjestelmät olisivat maksaneet.
Tokiossa jouduimme ottamaan laukut ulos koneesta, joten laitoimme ne tavaransäilytykseen ja otimme junan Shibuyaan, jossa Pinkin suomalainen tuttu Päivi jo odottikin meitä japanilaisen poikaystävänsä Koichin kanssa. He odottivat meitä Kaikaya-ravintolassa, jonne otimme taksin. Kaikaya on izakaya-tyyppinen, mereneläviin painottuva ravintola, joka tekee sivumennen sanoen aivan tajuttoman hyvää ruokaa. Seurassamme olivat myös häämatkaansa Japanissa viettävä brittiläinen pariskunta, Päivin tuttuja. Söimme Koichin suosittelemia ruokia, annokset olivat izakaya-tyyliin pienehköjä ja jaettaviksi tarkoitettuja. Illan päätteeksi meistä otettiin Polaroid-kuva, joka löytynee jostain ravintolan seinältä. Näin digitaalisen median aikana meistä otettiin kuitenkin myös kuva digitaalikameralla, joten olemme edustettuina myös ravintolan nettisivuilla.
Ruoan jälkeen lähdimme kävelemään kohti Air-klubia, jossa sitten vietimmekin muutaman tunnin kuunnellen hyvää musiikkia ja tanssien. Kun silmäluomet alkoivat painaa liikaa, lähdimme torkkumaan pariksi tunniksi mangakahvilaan, joka on oikeastaan ehkä enemmänkin nettikahvila omalla loosilla ja ilmaisilla juomilla. Kuuden tunnin aika maksoi 1300 jeniä (parisentoista euroa), huomattavasti vähemmän kuin hotelli tai edes kapselihotelli.
Aamulla etsiydyimme junilla takaisin Naritan lentokentälle, otimme rinkat säilöstä ja lensimme 10 tuntia takaisin Suomeen. Minä en oikein taaskaan saanut unta, joten katsoin lisää leffoja. Suomessa oli sentään jo lunta ja pakkasta, joten paluu oli edes siedettävä. Ehdin myös bussia odotellessa käydä äänestämässä lentokentän äänestyspisteessä.
Päivä 29: Cairns
Olimme ostaneet reissun Kurandaan, joka on pieni turistikylä sademetsän keskellä, lähellä Cairnsia. Menimme minibussilla ensin paikallisen Tjapukai-kansan showkeskukseen, jossa meille esiteltiin heimon kulttuuria ja historiaa erilaisten esitysten välityksellä. Harjoittelimme myös bumerangin ja keihään heittoa.
Sitten otimme yli 7 kilometrin mittaisen köysiradan sademetsän yllä Kurandaan, pysähtyen välillä kahdessa kohtaa. Kurandassa ei sinällään oikein ollut mitään nähtävää, kun koalat ja muut elukat on jo tullut nähtyä. Söimme ja palasimme hitaalla maisemajunalla takaisin Cairnsiin. Tänään pitää vielä pakata paluumatkaa varten.
Päivä 28: Cairns
Seuraava päivä menikin sitten kansanterveydelle. Nukuimme iltapäivään, söimme ja lekottelimme Cairnsin keskustassa olevalla uima-altaalla. Joitakin sukellustuttujakin tuli kaupungilla vastaan. Illallisen jälkeen saikin mennä aikaisin nukkumaan.
Päivä 24: Cairns
Toisena sukelluskoulupäivänä meidät haettiin tuntia aikaisemmin. Ensin oli tunti pikaista kertausta, ja sitten palattiin heti altaaseen. Allasharjoituksia jatkettiin, tällä kertaa mm. harjoiteltiin varusteiden poisottoa ja päällelaittoa sekä pinnalla että pohjalla.
Lounaan jälkeen meidät kyyditettiin Pro Dive Cairnsin keskustan myymälään, jota ennen meille oli pidetty sen verran hyvät myyntipuheet, että maski ja snorkkeli tuli ostettua. Kurssialennuksen hyödyntämisen jälkeen en köyhtynytkään kuin kahdeksisenkymppiä (euroa). Niillä kelpaa sitten polskutella kotosuomen järvissäkin. Samalla valmisteltiin huomenna alkavaa venereissua.
Samaan aikaan, kun me viimeistelimme sukelluskoulun alkuosuutta, hyppäsi Tuomas vapaaehtoisesti täysin toimintakykyisestä lentokoneesta. Hän oli edellisenä päivänä ostanut tandem-laskuvarjohypyn. Hypyn valmistelut tapahtuivat Innisfailissa ja itse hyppy Mission Beachin yllä. Tuttuja maisemia siis. Kuvia ja videokin jäivät tallenteiksi jälkipolville.
Iltapäivällä meillä oli vielä hieman teoriaa (videoita) ja teoriaosuuden päättävä 50 kysymyksen monivalintakoe. Läpi meni niin että heilahti. Huomenna onkin sitten jo todella aikainen herätys, sillä meidän pitää matkustaa veneellä kolmen tunnin matka Ison Valliriutan ulkolaitamille. Huomenna alkavat avomerisukellukset, joissa harjoitellaan samoja taitoja, mitä eilen ja tänään altaassa. Ylihuomenna puoleltapäivin olemme sertifioituja Open Water -sukeltajia, ja varsinainen hauskuus alkaa.
Päivä 23: Cairns
Aamulla minut ja Pinkki nuodettiin sukelluskouluun, Tuomas jäi nukkumaan. Lounaaseen asti oli teoriaa, eli pääasiassa videoiden katselua, mutta myös perinteisempää opetusta. Lounaan jälkeen vaihdettiin uimahousut jalkaan, opeteltiin kasaamaan sukelluskamat ja mentiin altaaseen.
Loppupäivä oli kaikenlaisia harjoituksia altaassa, matalalla ja syvemmällä 4 metrissä. Jotkut jutuista olivat minulle edellisiltä sukelluksilta jo tuttuja juttuja (kuten maskin tyhjennys ja regluaattorin hakeminen sen kadotessa), mutta tottakai uusiakin tuli mukaan. Vaikka tahti olikin nopea, oli opetus kuitenkin kaikin puolin erittäin ammattitaitoista ja pätevää, kuten kunnon paikassa toki pitääkin.
Illalla kävimme maksullisella Reef Teach -luennolla keskustassa. Luennolla käytiin läpi Ison Valliriutan 1500 kalalajia ja 400 korallilajia läpi niin perusteellisesti, kuin parissa tunnissa suinkin ehti. Luennon jälkeen osaa todellakin katsoa koralleja ja kaloja aivan eri tavalla, vaikka yksittäisiä lajeja ei nimeltä tietäisikään. Voin suositella luentoa erittäin lämpimästi kaikille merielämästä kiinnostuneille, mutta erityisesti niille, jotka aikovat sukeltaa Ison Valliriutan alueella.
Luennon jälkeen kävimme syömässä ja sitten olikin jo aika mennä nukkumaan.
Päivä 22: Sydney – Cairns
Tankkasimme kunnolla hotellin aamiaisella ja ajoimme Bondi Beachin kautta lentokentälle. 3863,7 kilometriä tuli lopulta mittariin, reilu tonni enemmän kuin mitä olisi ollut lyhin reitti Cairnsista Sydneyyn. Tyhjensimme auton ja sujahdimme check-inin ja turvatarkastuksen läpi odottamaan lentoa. Pinkki löysi vessasta puhelimen, jonka omistajan metsästämiseenkin kului hetki.
Parin tunnin lento meni nopeasti ja perillä otimme taksin hostellille. Hostellimme ei ole aivan keskustassa, mutta silti reilusti kävelymatkan päässä siitä. Mukavalta paikalta vaikuttaa tähän asti. Kävimme hakemassa huomenna tarvittavat lääkärintodistukset sukelluskelpoisuudestamme ja syömässä. Törmäsimme ravintolassa pariin suomalaiseen, jotka ovatkin ensimmäiset, joiden kanssa on tullut kahta sanaa enempää vaihdettua.
Päivä 21: Sydney
Aamupäivällä kävelimme suoraan Harbour Bridge -sillalle ja sen torniin katsomaan maisemia. Sillan päälle pääsisi kävelemäänkin, mutta typerissä sinisissä haalareissa, siltaan sidottuina jonossa käveleminen ei yli 200 dollarin hinnalla oikein houkutellut, kun torniin pääsi omassa tahdissa katsomaan maisemia lähes yhtä korkealta 11 dollarilla. Sitten kävelimme Oopperatalolle ja eksyimme sen jälkeen aivan vahingossa liukuhihnasushiravintolaan.
Neljältä alkoi Happy Feet 2 3D-elokuvana maailman suurimmassa IMAX-teatterissa. Olihan se tekniikka sinällään ihan toimivaa ja kangas oli mielettömän kokoinen, mutta 30 dollaria oli silti ehkä hieman liikaa moisesta kokemuksesta.
Elokuvan jälkeen oli vielä hetki aikaa geneeriselle pyörimiselle ja ostoksille, kunnes kävimme syömässä, jälleen aasialaista. Tänään illan suurin homma on pakkaaminen, sillä olemme kolme viikkoa kulkeneet autolla, eikä mukana kulkevien tavaroiden määrällä tai painolla ole ollut juuri väliä. Huomenna luovutamme kuitenkin vuokra-automme ja lennämme takaisin Cairnsiin. Aamupäivällä ehtisi ehkä käydä ajamassa vaikka bilistä, mutta täällä on kaduilla kylttejä, joissa varoitellaan tietöiden aiheuttamista ruuhkista huomenna ja lauantaina, joten saa nähdä kuinka kauas lentokentästä uskallamme ajaa.